Sunday, February 13, 2011

Life must go on...

My hearts is broken and my brain is numb, but life must go on, so... some photos of home...










2 comments:

Tikabelle said...

I'm so sorry about your little love, my dear. I don't believe in much, but I am pretty sure that our animals souls linger just long enough in this world to pass us along to the next feline (or canine, I suppose) caretaker. Until Oliver finds one worthy of you, I promise to snuggle mine an extra several times per day in his honor. ::hug::

Kottby said...

Suruun auttaa vain aika :-(

Se on kumma, miten lemmikki täyttää tilan. Vaikka tuntuu, ettei meidän vanha koirakaan päivisin muuta tee kuin hengittelee, on koti silloin kammottavan tyhjä ja huutavan hiljainen, kun Herra Koira on mökillä tai mummolassa hoidossa. Uskon, että teilläkin on koti nyt autio.

Kauniit muistot ja kevyet mullat rakkalle lemmikille.